Niin ne pyörivät ne Vancouverin Olympialaiset toisella puolella maailmaa. Suomen menestys kisoissa on tähän asti ollut luvalla sanoen valtaisa pettymys. Illasta toiseen on saanut penkkiurheilija pettyä. Nykyään sitä on jo niin skeptinen suomalaisten mitalitoivojen lajien alkaessa, että mikään ei enää yllätä. Noh, toivotaan ja uskotaan että vielä joku ylittäisi itsensä ja toisi meille sinivalkoisille paljon kaivattuja mitaleja. Tätä menoa Helsinki-Vantaan mitalivastaanottajaiset uhkaavat kutistua muistuttamaan lähinnä Loimaan piirikunnallisten Hippo-hiihtojen palkintojenjakotilaisuutta.
Itselläni on ollut hyvä mahdollisuus seurailla kisoja tarkallakin silmällä. Nti lukujärjestystenlaatija on ollut hyvin suopea. Nyt vielä kun tämä viikko on mennyt flunssan kourissa, on sohva ja televisio ollut lähes ainoa tapa kuluttaa aikaa. Ei tosin välttämättä se paras mahdollinen tapa, jos ja kun ajattelee tulevaa kesää. Nyt kun treenaamisen pitäisi olla kiivaimmillaan, varsinkin kun omat testitulokset eivät olleet maksimivoiman puolella kovinkaan kehuttavat, pitäisi mies löytyä punttisalilta sohvan sijaan. Kestävyyspuoli tuntui tosin sentään olevan kunnossa. No ensi viikolla sentään on hiihtoloma jota en kuitenkaan ajatellut lähtökohtaisesti suksien päällä viettää. Tarkoitus olisi tehdä hieman jotain huippukunnon löytymisen eteen.
Vielä on pakko pohtia olympialaisia sen verran, kun kerran ne kaikkien huulilla nyt ovat, että miksi suomalaisten kunnonajoitus on mennyt niin persiilleen kuin vain mennä ja voi. Mikä on tärkeämpää kuin kerran neljässä vuodessa olevat olympialaiset? Maailmancup?? Ei ainakaan minun mielestäni mikään. Jokainen Suomen mitalitoivoista on ollut kovassa kunnossa Marras-, Joulu- ja Tammikuussa. Mitä on tehty väärin että kunto on ajoitettu näin pahasti päin peetä. Jokainen heistä on varmasti kuitenkin urheillut jo monia vuosia, joten ei pitäisi olla kovin suurta ydinfysiikkaa tietää mitä pitää tehdä että on parhaassa mahdollisessa vireessä Helmikuun lopulla. Ei vain tällainen tavallinen tallaaja, joka tekee kaikkensa ollakseen parhaassa vireessä Toukokuun puolessa välissä(jos nyt nämä lumet siihen mennessä on ehtineet sulaa) ja Elokuun alkupuolella, pysty käsittämään. Jälkipyykkiä tullaan aivan varmasti kisojen jälkeen pesemään ja joku siitä todennäköisesti joutuu työpaikallaan maksamaankin. Samaan hengenvetoon on todettava, että ainakaan meikäläinen peruspessimisti-realistina en jaksanut uskoa 12 mitaliin alussakaan. Laskeskelin että todellinen mitalimäärä pyörisi n. 7 mitalin paikkeilla. Mutta eipä tämän hetkinen yksi mitali ole edes sitäkään kovin lähellä.
Olympialaiset menevät miten menevät, mutta LP-juniorit jatkavat kauteen valmistautumista vielä ainakin yhdellä hallipelillä. Ottelu pelataan Raumalla Pöytyän b-poikajoukkuetta vastaan. Sitä ja uusia olympiakisoja odotellessa.
Loppuun perinteinen haaste Petelle, jonka seuraava blogi tulee todennäköisesti olemaan noin 14000 sanaa pitkä miehen aluksi vastatessa rästiin jääneisiin kysymyksiin. ;) Mutta joka tapauksessa tässä uusi pähkinä:
”Mikä on kapteenin mielestä paras tapa viettää hiihto/talviloma?”
-Jekku