Nyt kun kausi 2009 on lopullisesti ja virallisesti lyöty pakettiin perinteisellä ”seminaarireissulla” Itämeren aalloilla, on mielestäni oivallinen tilaisuus avata hieman sanallista arkkuani.
Laivareissu, jossa osallistumisprosentti joukkueelta oli muuten valtaisan hyvä, on taas takanapäin. Rohkenen väittää, että osallistujilla oli jokaisella vallan hauskaa ainakin lauantai/sunnuntaiaamuun asti. Legendaarisia tapahtumia riitti jälleen kerran, mutta jos joku oikeasti on niistä kiinnostunut niin ottakaa rohkeasti yhteyttä joukkueemme pelaajistoon, pelinjohtoon tai huoltoon! Joten en niitä tässä sen enempää ala purkamaan.
Sen sijaan laivallakin useaan otteeseen siteerattu suomalainen stand-up koomikko Ismo Leikola on yhdessä setissään todennut, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. No niinhän se on esimerkiksi ainakin ihmiselämässä. Myös nämä kauden aina huipentavat päätösristeilyt täyttävät tuon lausahduksen kriteerit vallan mainiosti. Mutta onko pesäpalloilijalla matka tärkeämpi kuin päämäärä?
Ensinnäkin, kun joukkue ja yksilö aloittaa näihin aikoihin vuodesta taas harjoittelemaan, on heidän asetettava itselleen joku tietty tavoite, päämäärä. Muuten millään toiminnalla ei ole merkitystä. Pelkkä tekeminen tekemisen vuoksi ei aja kenenkään etua ja on näin ollen käytännössä turhaa. Yksilötasolla olen hyvinkin rikkonaisen viime kauden jälkeen asettanut päämäärän pysyä koko talvi, kevät, kesä ja toivottavasti vielä pitkälle syksyynkin kunnossa ja ehjänä. Joukkueen kesken ei vielä mitään virallista tavoitetta ole asetettu, tai ainakaan en ole kuullut, mutta syytä siihenkin mielestäni on. Pyritäänkö ensi kesänä jo kiivaasti tavoittelemaan nousua, kartutetaanko kokemusta, etsitäänkö identiteettiä vai ajetaanko nuoria sisään? Vaihtoehtoja, hyviä kaikki, on olemassa ensi kesälle hyvin monta. Tämä tuleva päämäärä, mihin sitten se asetetaankin, sanelee pitkälle sen miten matkalla toimitaan.
Eli yhteenvetona: ilman päämäärää, on pesäpalloilijan ja pesäpallojoukkueen matka merkityksetön. Mutta onko matka tärkeämpi kuin päämäärä? Mielipiteeni on, että yhtä tärkeitä ovat molemmat. Matkalla ollessa tapahtuneet tapahtumat ja teot määräävät sen mikä urheilussa yleensäkin tulee se päämäärä olemaan. Ja moni, ainakin itse nautin tästä matkasta. Päämäärä on vain se huipennus mikä päättää matkan.
Muutaman viikon perusteella voin sanoa, että tällä joukkueella ei tarvitse yhdestäkään pelistä lähteä mitään muuta hakemaan kuin voittoa (vaikkakin esim. Vihti on ilmoittanut kaapanneensa legendaarisen Markus Meriläisen riveihinsä ja Helsinki pullistelee entuudestaan jo Superin miehiä). Ja jos joka pelistä lähtee hakemaan voittoa, ja saa sen voiton vielä, niin tyhmempikin Untamo pystyy päättelemään mikä on lopputulos.
Loppuun heittäisinkin P.Mäelle seuraavaan blogiinsa toisen lisäkysymyksen;
”Mikä on mielestäsi tulevalle kesälle se meidän joukkueelle optimaalisin Päämäärä?”
-Jekku