Nuin vain se hurahti koko kevätkierros runkosarjaa . Puolet peleistä siis takana ja nyt on ihan ehdottomasti viimeinen hetki hieman pohtia, että mitä on tapahtunut ja mitä on tapahtuman.
Ensinnäkin suurin syy minkä takia tämä blogin päivittäminen on jäänyt säälittävän vähäiselle tasolle, on nykyinen avioliittoni. Rouva Pesäpallo on vaatinut minua olemaan 12.5-20.6 välisenä aikana viittä päivää lukuun ottamatta jokaisena päivänä pesäpallokentällä. Näistäkin viidestä lomapäivästä tosin yhden uhrasin mennäkseni katsomaan Ulvila-Sotkamo-ottelua, jotta en täysin unohtaisi mistä lajissa on kyse. Kiire on johtunut omista peleistä sekä pelinjohtotehtävien hoitamisesta Köyliön Lallien naisten edustusjoukkueessa. Toisaalta itsehän olen aikoinani tähän leikkiin ryhtynyt, joten valitukset jääköön sikseen. Mitäpä sitä ei rakkaansa puolesta tekisi.
Miesten edustusjoukkueen alkukausi on muistuttanut kovasti viime talvista Turun Palloseuran menoa. Voitto-Tappio-Voitto-Tappio-rytmistä ei ole tietoakaan, vaan tuntuu, että kaikki tulevat ryppäissä. Kausi alkoi neljällä voitolla, sitä seurasi kolme tappiota ja ennen taukoa palasimme jälleen kahden ottelun voittokantaan. Syitä voi hakea otteluohjelmastakin, mutta sen kevätkierros on todistanut, että tässä sarjassa yksikään joukkue ei ole voittamaton, joten ei syytetä sitä. Ehkä emme vielä olleet vaan henkisesti tarpeeksi vahvoja esimerkiksi Helsingin nujertamiseen, vaikka siihen hyvää saumaa tarjottiinkin. Joka tapauksessa alkukausi on ollut ehdottomasti positiivinen. Peruspermanentti on löytymässä joukkueelle ja tämä onkin yksi perusedellytyksistä, mikäli meinaa pärjätä syyskierroksen elintärkeissä väännöissä. Alkukauden kohokohtia pelillisesti olivat ehkä ehjä vierasvoitto Hyvinkäällä, sekä pelivalmiuden todistaminen heti avauskamppailussa Tamperetta vastaan. Pohjanoteeraus puolestaan koettiin Järvenpäässä, jossa mikään ei toiminut.
Syyskierrokselle lähdettäessä joukkueella on kasassa 16 pistettä. Vain yksi vähemmän siis kuin koko viime kaudella yhteensä. Iskuasetelmat tasaisessa kärjessä ovat hyvät. Kaksi ensimmäistä peliä ovat kotipyhätössä Espoota ja Järvenpäätä vastaan. Nämä kaksi peliä todennäköisesti toimivat tietynlaisena vedenjakajana loppu kautta kohden. Mikäli pisteitä tulee, on kaikki vielä mahdollista, mutta tappioiden koittaessa saattaa nousukarsintaraja karata tavoittamattomiin. Joka tapauksessa innolla näitä taistoja kohti, kunhan tauko on ohi.
Seuraavaksi vuorossa on juhannus. Osa joukkueemme jäsenistä lähtee taistelemaan ”verissä päin” Juhannusmestaruuksista Mellilän suuntaan. Pesäpallo unohtuu viimeistään torstai-iltana kaikkien mielestä kun legendaarinen mökkilaji Petanque avaa Juhannuskisat. Muitakin lajeja toki on ohjelmassa muina päivinä, kuten mölkky ja tikanheitto ja kaiken kruunaava Kananmunanheitto. Tätä juhlaa onkin odotettu jo tovin aikaa ja nyt siihen on aikaa alle kaksi vuorokautta.
Piit oli omassa blogissaan kysellyt mielipidettäni sarjaohjelmasta. Mielestäni parempi versio olisi pelata sekä kevät-, että syyskierrokset samassa järjestyksessä. Nyt pelataan kaksi kertaa muutaman viikon sisällä peräjälkeen samoja vastuksia vastaan, kun taas esimerkiksi avausvastus Tampereen kohtaamisessa edellisestä keskinäisestä ottelusta aikaa on kulunut jo lähes kolme kuukautta. Toinen huomauttamisen paikka tulee liiallisissa Sunnuntai-otteluiden määrässä. Toisaalta tiedän sen verran, että kun naiset pelaavat liiton näkökulmasta samanarvoista sarjaa, pitää myös heille taata kotiotteluita lauantaille. Tästä uskon siis johtuvan suuri sunnuntaipelien määrä.
Loppuun legendaarinen vastapallo:
”Mikä on kapteenimme mielestä parasta Suomen kesässä?”
P.S. Vielä kerran anteeksipyyntö kaikilta runouden ystäviltä, jotka sattuivat lukemaan raportin Jyväskylästä
-Jekku