Kolme vuotta kestäneen Köyliön ristiretken jälkeen tänä syksynä vihdoin päätin tehdä lopullisen paluun Loimaan vihreisiin. Ensi alkuun pitää kiittää Köyliön Lallien seurajohtoa, valmennusta ja lukuisia loistavia pelikavereita niistä eväistä mitä sieltä sain mukaani tulevalle ”uralleni”. Noh, eihän sitä ihan täysin olla oltu poissa Loimaalta, kahden viime kauden aikana olen päässyt edustamaan seuraa farmisopimuksen kautta. Paluu olisi todennäköisesti tapahtunut jo vuotta aiemmin, ellen olisi kokenut tilannetta niin, että nyt on loistava tilaisuus päästä haistelemaan ykköspesistasoakin. Viime kauden päätteeksi totesin että pelillisesti taidot eivät ehkä sinne aivan vielä riitä, kuten ei myöskään ykkössarjalaisten Nakki-pöytään. Sen sijaan todistin itselleni olevani vähintään ykköspesistason alkulämpöfutari (Loimaalla tosin moni voi tästä olla eri mieltä).
Olemme talvikauden päävalmentaja ja joukkueen kapteeni P.Mäen kanssa sopineet että pyrimme omalta osaltamme tuomaan hieman eloa muuten hienoille seuran nettisivuille näiden blogiemme välityksellä. Molemmat käyvät läpi päivänpolttavia tapahtumia ja lopussa toinen esittää toiselle ”haasteen” mitä toisen on puitava.
Alkuun kuullessani että joukkuetreenit alkavat jo Lokakuun alkupuolella hieman säpsähdin ja ihmettelin että miksi ihmeessä. Hetken ajatusta pyöriteltyäni, tajusin asian syvemmän sisällön. Viime kauden alussa joukkue oli fyysisesti niin heikossa kunnossa että esimerkiksi avauskierroksen rökäletappio Lahdessa ei loppuviimein ollutkaan mikään yllätys. Siispä ehkä on parempi että käydään joukkueena lenkillä ja ottamassa nopeusharjoituksia sekä kuntopiiriä, jotta ei tarvitse yksittäisen pelaajan heikolla kunnolla selitellä mahdollisia alkukierrosten konttauksia.
Nyt takana on muutamat treenit ja on ollut ilo huomata että paikalla on ollut mukavasti väkeä. Ehkä tästä on pääteltävissä se nälkä mikä toivottavasti tulee sitten näkymään viivojen välissä kesällä. Mukana treeniringissä on myös omia nuoria kasvatteja, jotka ovat imemässä oppia meiltä kokeneemmilta. Oikeastaan ensimmäistä kertaa lyhyellä ”urallani” olen tilanteessa jossa ei voi vain mennä massan mukana, vaan näyttää sitä ”kokeneen” pelaajan mallia joka kerta kun on pelikengät jalassa. Uskon vakaasti siihen että näistä nuorista tullaan, jos ei vielä ensi kesänä niin, lähivuosina lukemaan Loimaan Lehden otteluraporteissa. Muutenkin nyt kun harjoitellaan käytännössä ilman erillistä valmentajaa, Pete toimii pelaaja-valmentajana, niin jokaisen halu ja tahto kehittyä ovat avainasemassa tänä talvena. Uskon että, kun keväämmällä ”Kyne” jälleen mitä ilmeisimmin liittyy jengiin mukaan, on joukkue fyysisesti huippuunsa viritetty.
Omalta osaltani treenaus tapahtuu viikolla pääsääntöisesti Seinäjoen hämyisillä lenkkipoluilla ja punttisaleilla, mutta muuten joukkue treenaa tiiviisti yhdessä täällä Loimaalla. Ensi kesää jo tässä siis kovasti odotellaan, ja eihän ensimmäiseen peliinkään ole enää onneksi kuin rapiat 7 kuukautta!!!
Loppuun lupasin heittää pienen haasteen kollegalleni, hyvälle ystävälleni Kapúlle. Tässä se sitten on:
"Omassa kirjekuoressani Joulupukille lukee ehjä treeni- ja pelikausi, mitä lukee hieman kokeneemman ja jo pari kautta aiemmin Kotiinpaluun suorittaneen miehen lahjalistassa (villasukkien lisäksi tietenkin)."
-Jekku