Kun seuran sivujen päivityksestä tuli ensimmäisen kerran puhetta, heitin puolittain vitsillä hyvälle ystävälleni ja suurelle humanistille JP Koivistolle, että rupean kirjoittamaan sinne blogia. Nyt kun päivitys tuli, IT-alan edelläkävijänä JP totesi nettisivujen olevan vailla sisältöä, jos sieltä ei oikeasti löydy blogia. Minulla ei ollut vaihtoehtoja, ystävää ei voi jättää pulaan ja onhan minulla aitiopaikka miesten joukkueen kapteenina seurata tekemistä päivittäisellä tasolla. Siispä tartuin haasteeseen ja tulen kesän aikana leikittelemään erilaisilla ajatuksilla lukijoiden iloksi tai suruksi, kauneus on kuulijan korvassa.
Jokainen katsoja pesäpallostadionilla voi todeta otsikon väittämän oikeaksi. Kolmospuolen katsomon kiviportaat ovat yllättävänkin pitkät, jos astuu jokaiselle askelmalle ja se kahvihampaan kolotus on viiltävä. Askelmat ovat pienet ja niitä on useita. Matka, nenään tulevine kahvintuoksuineen, tuntuu ikuisuudelta. Toki jokainen voi jättää askelmia välistä ja harppoa syömään makkaransa nopeammin, mutta silloin täydellinen hyöty portaista jää käyttämättä. Joskus on uhrattava vähän aikaa sille hyvälle mikä edessä siintää. Tähän perustuu myös LP Junioreiden edustusjoukkueen tulevaisuuden portaat.
Kautta on edetty jo kolmannes runkosarjasta ja pistepussi näyttää kovinkin laihalta. Askelmista ollaan käyty korkeintaan toisella tai kolmannella. Välillä on kyseisiä portaita juostu ihan konkreettisestikin, kovalla sykkeellä ylös asti, tultu alas, vuodatettu hikeä ja taas uudelleen. Tässä kohtaa kysymys ei kuitenkaan ole kivikatsomon portaitten juoksemisesta muuta kuin vertauskuvainnollisesti. Pelinjohtajamme Petri ”setämies” Kulmala loi jo ensi treeneistä lähtien joukkueeseemme määrätyn porraskaavion ja kertoi ettei oikotietä ylös ole.
Petrin ykkösteemat ovat alusta alkaen olleet loimaalaisuus, nuoruus ja tulevaisuus (pois lukien kapteeni jolla kriteereistä täyttyy vain ensimmäinen). Paljon nähneenä uskallan sanoa että monessa seurassa olisi jo kyseisessä tappiokierteessä menty paniikkiin ja hilattu kentille joku parhaat vuotensa nähnyt kehäraakki. Setämiehen visio kuitenkin oli alusta alkaen, että omilla kavereilla mennään vaikka hivenen kasvukipuja siitä kärsittäisiin tuloksellisesti. Jonkun on otettava kasvattajan rooli ja sitä Loimaa pyrkii omille tarjoamaan. Jokainen nuori kehittyy saamansa vastuun myötä.
Vaikka alkukausi on sujunut mollivoittoisesti on ulkopelimme suuret linjat olleet hyvin kohdallaan. Vielä otteluissa tulee liikaa hetkittäisiä ”pimenemisiä”, mutta sekin korjaantuu portaiden puolivälissä. Ollaan siis alkupäässä, eikä monikaan meidän joukkueesta ole ollut aikaisemmin siinä roolissa, että vastuu on nyt itsellä. Pienemmässä roolissa olleet saattavat välillä odottaa, että tulee joku toinen joka ratkaisee, nyt ei auta vastuun siirtely vaan kaikki vastuu on MEILLÄ. Uusia vastuullisia rooleja, uusia pelipaikkoja, kaikkiin näihin kehitytään nyt. Nuorten on vastattava haasteisiin, niin kuin joku viisas joskus sanoi Carpe diem (tartu hetkeen). Jokaisella on nyt kehittymisen paikka.
”Kapu” pyrkii teroittamaan kynänsä lähipäivinä uutta pistävää kirjoitusta varten. Aihe on kuitenkin vielä täysin sumun peitossa. Toivottavasti seuraava blogi ei kuitenkaan tule käsittelemään ”jekku” Niittymäen lupausta pelata housut väärinpäin. Mutta valoa siihenkin aiheeseen seuraavassa kynäelmässä.
- Kynämies Kapú