Kesä oli ja kesä meni. Kapún bloggaugset olivat täysin sumun peitossa ja kesän noteeraukseksi jäi se yksi ja ainoa. Sitäkin lienee kuitenkin jossain määrin luettu sillä ainakin kymmenen ihmistä kyseli pitkin kesää koska kirjoitan uudelleen. Itseäni hävettää suunnattomasti todeta että vastaus kysymyksiin tulee vasta nyt. Sitä pyydän nöyrimmin anteeksi kaikilta jotka sitä kesän aikana odottivat. Vasta ”kilpaileva” blogi eli Jekutus sai minutkin heräämään syyshorroksesta. Kiitos siitä aktiiviselle lankomiehen alulle.
Viime kaudesta löytyi sekä hyvää että huonoa. Kukaan tuskin on tyytyväinen lohkon kuudenteen sijaan, mutta pitää nähdä myös tuloksen taakse. Helsinki oli ainoa joukkue jolta emme kyenneet ottamaan yhtään pistettä. Pelillinen tasomme nousi kauden edetessä ja pisteitä tuli jälkipuoliskolta enemmän kuin kevätkierrokselta. Lisäksi moni nuori sai ensimmäisen suomisarja ottelun vyölleen ja useille oli tarjolla suuri rooli jota ennen ei oltu kannettu. Nähtiin myös että näillä työkaluilla menestyminen suomisarjassa on täysin mahdollista. Myös pettymyksiä tuli. Tasaisuutta otteisiin ei löydetty missään vaiheessa. Joukkueen fyysinen kunto, mikä johtui pelaajien laiskuudesta, ei ollut riittävä sen marssiessa ensimmäiseen koitokseen Lahteen, missä otettiinkin huolella turpaan. Kulmalan Pete sai junan kuitenkin raiteilleen ja kuntoa pystyttiin kesän aikana korjaamaan. Lopullinen arvosana, lähtökohdat huomioon ottaen, kipusi kuitenkin sinne hyvän puolelle ja jätti hyvät lähtökohdat seuraavaan kauteen.
Kausi 2010 päätettiinkin aloittaa hyvissä ajoin, jottei sarjan alkaessa oltaisi keskenkuntoisia. Ensimmäiset treenit pidettiin kuukausi sitten, joten totuttelu harjoitteluun on aloitettu. Henkilökohtainen haasteeni talvikaudelle on mahtava; toimia talvikauden valmentajana, sekä olla mukana pelaajana. Suuri kiitos valmentajan pestistäni kuuluu Kylmä Harjunmaalle ja Kyne Kulmalalle. Kun veljet ensimmäisen kerran ehdottivat, että ottaisin valmennusvastuun, mietin onkohan se hyvä juttu. Muutaman viikon asiaa mietittyäni päätin tarttua haasteeseen. Onhan minulla kertynyt kokemusta ja oppia useiden loistavien valmentajien alaisuudesta. Myös oma kehitykseni valmennuspuolella oli koko ajan noususuhdanteessa. Tartuin siis rohkeasti loistavaan mahdollisuuteen ja pyrin täyttämään odotukset laittamalla itseni täysillä peliin.
Mitä Jekun kysymyksiin tulee, niin hetkenpä sitä joutui miettimään. Tässä iässä ne villasukat tyttöystävältä lämmittävät mieltä ja jalkoja sen verran, että hirveästi ei enää muuta kaipaa. Mutta jos nyt jotakin sinne rekeen toivotaan, niin lisää toimijoita seuran valmennus- ja johtopuolelle olisi toivomuslistalla. Päämääriä toki olisi moniakin tälle joukkueelle, mutta ehdoton ykkönen on kiistatta tulospuolella. Neljän joukkoon olisi mahduttava. Ensinnäkin tulos olisi silloin viime kautta parempi ja toiseksi haaste on erittäin kova mutta realistinen.
Loppuun heitän alakautta pallon Niittymäelle ja kysyn kahta pahaa purtavaa:
”Mikä oli Loimaalla koettu viime kesän kohokohta pesäpallossa?”
”Mikä on edustusjoukkueen ja esikuvien merkitys? Nimeä myös muutama oma.”
- Kapü