Herätys!
Vihdoin koitti se päivä, herra Kapú heräsi talviunilta kirjoittamaan blogiaan. Liekö jääkylmä talvi vai uniset joukkuetoverit lyöneet ajatukset niin kohmeeseen, ettei sisältöä vaan saanut tuotettua. Neljä kuukautta sitä kynän etsintää ja inspiraation hakua kesti edellisestä noteerauksesta. Joukkueen vahva sarjakauden alku herätti kuitenkin avartamaan ajatuksia kaikille blogin lukijoille, joita ovat ainakin äiti, isä ja anoppi.
Seitsemän kuukautta ennen sarjakauden alkua starttasi ryhmä tulevaan kauteen. Hullunahan sitä itseään välillä tarvitsee pitää kun 7 kuukautta treenaa kieli vyön alla, että saa kolme kuukautta pelata, mutta kaikki tämä tehdään rakkaudesta lajiin. Jokainen yksilö kuitenkin jaksoi hyvin pitkän talven ja mielestäni talviharjoittelu sujui hyvin. Talven ykkösteemana oli tulevaisuus ja sitä varten urheilullisuus sekä fysiikkaharjoittelu. Lajiharjoittelu jätettiin tarkoituksella vähän myöhemmäksi.
Talvella seurajohto antoi valmennukselle vapaat kädet. Ainoa vaatimus oli olla valmiimpi sarjakauden avauksessa niin fyysisesti, lajitaidollisesti kuin henkisestikin. Mielestäni osittain siinä onnistuttiin. Tässä joukkueessa jokaisella pelaajalla on kuitenkin nälkää ja kunnianhimoa sen verran paljon, että ”laivaa” on siitä syystä melko mukava olla ohjaamassa. Harjoituspelit menivät monilta osin heikosti, mutta niissä saimme uskomattoman määrän tilanneharjoituksia ja väitän että kasvoimme henkisesti suuren harppauksen. Koko ajan saamme kuitenkin dataa omasta tekemisestä ja sen analysointi ohjaa pitkälti joukkueemme tekemistä. Joukkueen kyky ottaa vastaan hyödyllistä tietoa lajista on uskomattoman hyvä. Sitä pidänkin tämän JOUKKUEEN vahvuutena.
Sarjakauteen lähdettiin siis luottavaisin mielin. Vaikka heti vastaan asettui kovanluokan vahvistuksia tehnyt Tampere, emme missään tapauksessa halunneet jäädä jalkoihin. Ottelusta jäi kuitenkin hyvä jälkimaku, vaikka toisella jaksolla Tampere piti meitä pesukoneessa. Supervuorossa näytimme kuitenkin sitkeytemme ja nousimme sillasta voittoon. Tämän jälkeen tuli kahden ottelun vieraskiertue joista kaavimme viisi pistettä, joka on yhtä paljon kuin viime kauden vierasotteluista yhteensä. Molemmissa näissäkin nousimme tappioasemasta voittoon. Kausi starttasi siis lähes täydellisesti, kolmella voitolla. Kolmen ottelun härkäviikko saa jatkoa tulevana lauantaina, kun Lammin Luja saapuu hornankattilaamme. Toivottavasti ottelut jatkuvat voitokkaiden tähtien alla.
Vielä loppuun vastauksia kilpailija blogin kirjoittajalle, kun oli vähän päässyt nekin unohtumaan. Kyselit olympialaisten alla Suomen maajoukkueesta. Toki Jalosen Jukka silloin soitti ja yhdessä todettiin että jään pois olympialaisista, silloin vaivanneiden olkapäiden takia. Ylivoimaosaamistahan olisin tuonut kosolti Suomen pakistoon. Ja mitä sinun mailahankintoihisi tulee, niin ehdottomasti sinun tasollasi kannatta pysytellä puumailassa, kestää nimittäin paremmin sen vastustajan säärille lyönnin.
Vielä viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tuohon ikimuistoisimpaan sarja-avaukseen. Ihan ensimmäisenä todettakoon että ikäähän ei ole vielä lähellekään kolmeakymmentä, mutta sarja-avauksia on silti jo kertynyt useita kymmeniä. Mielestäni kauden avauksessa on aina pieni extralataus ja jännitys. Se sytyttää kerta toisensa jälkeen, niin tänäkin vuonna ja toivottavasti vielä ensi vuonnakin. Mutta jos yksi pitää valita, se lienee vuoden 2000 kauden startti jolloin esiinnyin Mynämäen riveissä, se jäi myös viimeiseksi pelikseni Vesan paidassa. Syitä tälle on monia, mutta kerrotaanpa niitä ehkä myöhemmissä kynäilyissä.
Loppuun heitetään taitolla Jekulle pieni pähkinä.
”Minkä arvosanan annat tämän vuoden sarjaohjelman laatijalle?”
-Kapü